Kävelyretki Rohmoivalle 08.09.2012

 

Retki toteutettiin omatoimimatkana lauantaina. Lähes 40 osallistujaa lähti matkaan puolenpäivän maissa vanhan metsäautotien päästä tulipaikalta. Sinne tulimme nelivetomaastureilla. Päivän sää oli aurinkoinen, vähän viileä, mutta sopiva kävelyyn. Paistettuamme lähtömakkarat aloimme pistellä kenkää toisen eteen ja talsia kohti Rohmoivan kaukana häämöittävää tunturin lakea.

Rohmoiva kuvattuna metsäautotien päästä.

 

Aluksi kävelimme leveää polkujotosta kohti jänkää, josta oikaisimme alaviistoon tunturiin. Rinne oli paksun sammalen ja poronjäkälän peittämää louhikkoa, joten tarkkaan piti askeleensa valita. Rymän oppaina ja samalla “turvamiehinä” toimivat venäläiset rajamiehet. Pian olivat retkeläiset jo alarinteellä odottelemassa hitaimpia. Tämän syksyn ruska oli vähän ruosteista, mutta maaruska etenkin loisti upeasti. Siellä missä näkyi kivirakkaa, oli laajoja alueita täynnä pehmeää palleroporonjäkälää, sammalikossa kasvoi mustikka. Mustikat olivat vielä syötävän hyviä.

Poronjäkälää

Retkeläiset ryhmäkuvassa

Eka taukopaikalla Rohmoivan rinteellä

Kiveliön alkua rinteellä

Näkymä länteenpäin

Palleroporonjäkälää kivikossa

Näkymä eteläänpäin

Tähän päättyi minun matka… huipulle olisi ollut parisataa metriä!

 

Toiset jatkoivat huipun valloittamista, minä jäin suosiolla kuvailemaan alemmas rinteelle.

Kivirakkaa

Huipun valloittajien huokaisuhetki poistullessa.

 

Paluumatka olikin myötälettä, mutta varovainen piti siinäkin olla.

Viimeisellä jängällä ennen taukopaikkaa

Lopuksi vielä kuva Vanhan hautausmaan alueelta tuntureista, vas. Rohmoiva. Grillikodalla keitimme vielä päätöskahvit ja paistoimme loputkin makkarat. Aurinko kultasi vielä tunturin rinteet.

 

Retki oli mukava ja mieleenpainuva. Kiitokset osallistujille ja venäläisille vieraille.

 

eeva-liisa (ontuva kuvaaja)