Kveenin jäljillä -jäsenmatka Norjan 
Kirkkoniemeen ja Pykeijaan 17.–20.8.2023

Kuuden vuoden odotuksen jälkeen sallaseuralaiset pääsivät jälleen odotetulle jäsenmatkalle, jonka kohteeksi valikoitui Pohjois-Norja ja Jäämeri.

Torstaina aamusta lähdettiin Sallan kirkonkylältä kuljettaja Reijo Virkkulan pikkubussilla Kemijärven ja Pelkosenniemen kautta kohti pohjoista. Osanottajia oli yhteensä 16, joista olivat nuorimmat parikymppisiä ja iäkkäimmät ikäihmisiä.

Ensimmäinen kulttuurikohde oli saamelaismuseo Siidan kolttien Perinnetalo Inarin Sevettijärvellä. Kolttasaamelaisten alkuperäiset asuinpaikat sijaitsevat Norjan, Suomen ja Venäjän alueilla, joista Suomen puolen alueita luovutettiin sodan jälkeen Venäjälle.

Näätämössä pidettiin ostospysähdys, ja Kirkkoniemeen saavuttiin noin kello 17 aikaan, joten majoittumisen jälkeen moni ehti pistäytyä päivällisellä.

Perjantaina suunnattiin kohti Pykeijaa ja Pikku Suomea, sillä kalastajakylään on muuttanut vuosisatojen aikana paljon suomalaisia työn ja ruoan perässä. Ensimmäiset saapuivat jo 1700-luvun lopulla, ja 1860-luvun nälkävuosien aikaan Ruijanpolkua pitkin lähdettiin hakemaan turvaa nälkäkuolemalta. Viimeisimmät ovat saapuneet 1980-luvulla, jolloin kalateollisuudessa elettiin vielä huippuvuosia.

Opas Reetta kävelytti meitä pitkin kylää ja kertoi muiden muassa asutuksesta, kalastuksesta, kuningasravuista, elinkeinoista ja kielestä. Kalatehtaalla työskentelee kymmenkunta henkeä, jonka lisäksi kuningasrapua ostetaan kalastajilta. Kveenien sijaan moni kokee olevansa ruijansuomalainen, ja kieltä puhutaan edelleen, mutta kylän väkiluku pienenee, sillä nuoret muuttavat pois.

Lounaaksi nautimme Pykeijan Bistrossa seitistä valmistetun kirkkaan kalakeiton oman leipomon leivällä. Isäntä Trond Høiberget kertoili paikan historiasta ja yritystoiminnastaan.

Iltapäivästä suunnistimme Pohjoisen jäämeren rantaan Baretsin saunaan nauttimaan löylyistä ja jäämeren viileydestä. Sää suosi, sillä Pykeijassa puhallellut navakka tuuli tyyntyi ja aurinkokin pilkahti. Suureen puulämmitteiseen saunaan mahduimme lauteille kaikki yhtäaikaa, sillä uimapuku oli pakollinen varuste. Meressäkin kävimme kastautumassa kiitettävästi kuvien ja selfieiden kera!

Matka Kirkkoniemeen sujui nopeasti, ja illasta pääsimme päivällispöytään kukin tahollamme.

Lauantaina tapasimme aamusta Rajaseutumuseolla ja kiersimme sota-aikoja käsittelevän osion yhdessä. Partisaanitoiminta oli rannikolla aktiivista, sillä saksalaisten miehittämässä Norjassa uskottiin venäläisten apuun, joten tiedustelutietoja toimitettiin ahkerasti.

Osa ryhmästä lähti reippailemaan kohti satamaa ja poikkesi Hurtigruten Nordlys-aluksella kahvilla. Rannikkoa pitkin kulkeva risteilijä seilaa Bergeniin asti pysähtyen lukuisissa pikkukylissä matkan varrella.

Kaksi laiturissa olevaa venäläistä merentutkimusalusta ihmetyttivät, mutta Kirkkoniemi onkin harvinainen eurooppalainen satama, joka päästää venäläisaluksia rantautumaan.

Yhteinen tutustumiskäynti Andersgrottan pommisuojiin alkuiltapäivästä avasi kirkkoniemeläisten sotakokemuksia, sillä kaupunkia pommitettiin 328 kertaa sodan aikana. Pommisuojat onnistuttiin louhimaan siitä syystä, että osaavaa työvoimaa ja koneita oli saatavilla, koska kaivosteollisuus käynnistyi jo 1900-luvun alkuvuosina.

Viimeinen kaivos alueella suljettiin 1996, ja sitä ennen Norjan valtio ja parlamentti joutuivat ottamaan kantaa kaivosteollisuuden alasajoon. Pudotus oli suuri, sillä paljon väkeä muutti pois ja nykyään asukkaita on noin 6 500.

Iltapäivä ja ilta kuluivat ostoksilla ja herkkupöydissä nautiskellen. Viemisiksi hankittiin esimerkiksi kalasäilykkeitä, vaatteita, leluja, juomia ja matkamuistoja.

Sunnuntaina suunnattiin aamusta Neidenin yli 100-vuotiaalle kappelille, sillä kylässä on ollut runsaasti suomalaisasutusta ennen sotia. Neideniltä ajoimme rajan yli Näätämöön ja lounastauko pidettiin Inarissa.

Perinteisen tietokilpailun voittaja sai palkinnoksi norjalaispipon ja kakkonen teleskooppivarrella varustetun minilipun. Nollatulosta ei saanut kukaan vaan kaikki olivat yli viiden, joten hyvin olivat ryhmäläiset kuunnelleet opastuksia!

Virkkula ajoi meidät turvallisesti Pelkosenniemen ja Kemijärven kautta Sallaan, jonne saavuimme alkuillasta.

Kiitos reippaille matkalaisille ja kokeneelle kuljettajalle loistavasta reissusta ja mukavaa loppukesää!