Salla-seura järjesti kotiseutumatkan Vanhan Sallan Vuorikylään 20.-22.07.2011. Matkan johtajana toimi paikallisihistorian asiantuntija, sukututkija Pekka Lassila. Reissun kuvasi videolle Lassi Lassila. Matkalle osallistui omatoimisesti lähes parikymmentä kiinnostunutta. Matka tehtiin omilla autoilla, joita lähtikin keskiviikkoaamuna Sallan torilta yhdeksän. Menomatkalla kävimme Alakurtissa tankkaamassa, polttoainetta, ruokaa ja valuuttaa. Helteinen sää johdatteli meidät Vuorikylän kuoppaiselle tielle. Iltapäivällä saavuimme perille Vuorijärven rannalle. Majoittumisen jälkeen teimme ensimmäisen tutustumisen kylän entisille asuinpaikoille. Pekka Lassila kertoi kaikista taloista ja niiden entisistä asukkaista. Kyläkävelyn jälkeen osa porukasta kävi myös kalaonnea kokeilemassa Vuorijoessa. Illan kruunasi sitten kuuma sauna ja pulahtaminen kristallinkirkkaaseen Vuorijärveen. Majoittuminen tapahtui alueen vierasmökeissä. Itse olin as.autolla matkassa, joten asuin siinä.
Torstai-aamuna yksitoista meistä uskaltautui Jäniskönkään retkelle. Pakkauduimme venäläiseen maastoauton peräkoppiin. Vain Lassi pääsi hyttiin kuvaamaan. Tien kunto oli tiedossa, joten odottelimme hyvin hyppyyttävää matkaa. Matkaa könkäälle oli n. 17 km kivikkoista ja mutaista metsätietä. Matka kesti kolmisen varttia matkanopeuden ollessa 20km/h. Perille päästiin kääntöpaikalle, josta piti vielä nousta maajalkaiseen ja kävellä koskelle hieman toista kilometriä. Otimme eväät, kamerat ja onget mukaan ja lähdimme matkaan. Kosken huumaava pauhu tavoitti meidät jo puolimatkassa. Polku oli kapea ja laskeutuminen alas jokilaaksoon vaati melkein vuorikiipeilijän taitoja. Lopulta olimme kaikki siellä rantakallioilla ja vastassa oli upea näky. Jänisköngäs kuohui vapaana ja villinä. Kostea vesihuuru vilvoitti väsyneet kulkijat. Kamerat lauloivat ja innokkaimmat kiirehtivät kalastamaan. Muutamia isoja ahvenia tarttui onkeen, ison kalan piilotellessa tällä kertaa. Puraisimme eväät ja joimme Katjan keittämän kahvin. Parituntinen vierähti nopeasti. Aurinko ei suostunut näyttäytymään, oli puolipilvinen lämmin päivä. Parempi niin, sillä paahtava helle olisi ollut liikaa. Oli aika palata kääntöpaikalle. Nousu ylös jokilaaksosta tuntui jaloissa ja hikeä piti pyyhkäistä useammankin kerran, ennenkuin matka loppui. Kääntöpaikalla teimme vielä nuotion ja paistoimme makkarat ja kiehautimme nokipannukahvit. Kyllä kahvi maistuikin makealle. Tulomatka sujuikin jo rutiinilla. Väsyneinä mutta taas kerran yhden mukavan elämyksen saaneina tulimme neljän maissa majapaikalle.
Vuorikylässä odottikin vähän ikävämpi yllätys. Miliisiporukka oli saapunut tarkastamaan meidän viisumejamme. Tuntien selvitysten jälkeen ilmeni että suurimmalla osalla porukkaa oli vääränlainen viisumi. Venäjän kiristynyt viisumipolitiikka näytti taas elonmerkkejä. Neuvottelemalla saimme kuitenkin jäädä vielä viimeiseksi yöksi Vuorikylään. Tunnelma lässähti, mutta saunassa käytiin ja aloimme valmistella poislähtöä. Sääkin muuttui tihkusateeksi.
Perjantaiaamuna jouduimme lähtemään heti aamusta Alakurttiin viisumitarkistukseen. Siellä vierähtikin iltapäivälle pitkään ja ”pikavoitot” taskuissa pääsimme lähtemään kotiin vasta kolmen jälkeen.
Kaikesta kommelluksista huolimatta matka oli mukava ja antoisa. Porukka oli reipasta ja aktiivista. Kiitos mahdollisuudesta käydä tutustumassa luovutetun alueen nähtävyyksiin. Kiitos Pekalle opastuksesta.
Mukana ollut Eeva-Liisa, luontokuvaaja
Alakuvassa Jäniskönkään retkeläiset
COPYRIGHT © 2023