Leena Aalto lähetti vanhoja valokuvia Vuorikylästä ja samalla hienon runon. Runon julkaisen tässä ja kuvat albumina alla.
Alkuvoimaa ja suopursun tuoksua
Sieltä ne lähtivät –
Itä-Lapin jänkien laitamilta
nämä jalkavat, päisevät
jäkälällä harjatut ja umpihangessa pestyt
työllä ja turpeella kaunistetut
raivaajien ja jälleenrakentajien
peltonaurisposkiset, tiittterät lapset.
Ja heistä tuli –
väitelleitä tohtoreita, professoreita, maistereita, pappeja, juristeja, ekonomeja, lääkäreitä,
insinöörejä, opettajia, metsänhoitajia, sairaanhoitajia, europarlamentikkoja ja kaikkia
erilaisia ammattilaisia, jotka antoivat laahinkia, lappilaista panosta koko Suomelle –
-taitojensa, sitkeytensä ja lujaan työntekoon asennoitumisen ansiosta.
Ja sinne ne jäivät-
nämä lempeitä, valoisia kesäöitä ja kulleronkukkia,
erämaajokien veden kirkasta kimallusta, jylhiä korpimetsiä ja salaperäisiä kairoja
suopursuntuoksuisia turvesoita ja ruska-ajan väreissä hehkuvia tunturipolkuja
kaipaavat ahavakasvoiset jäntevät poromiehet, metsurit, tilalliset,
joiden sydämissä on erityinen atimopaikka
luonnolle ja rakkaalle kotiseudulle.
nämä tulevaisuuteen luottavat,
luovat ja toimeliaat naurissuut
tämän päivän lapset
oman asuinalueensa ja elinkeinojensa kehittäjät.
Sallan henki ja jälleenrakentajien muisto
ovat yhä sydämessä visusti tallella
antaen nuorille ymmärrystä ja voimaa
kulkea ajan virrassa rohkeasti
uutta etsien eteenpäin.
Leena Aalto
